Korkeakouluja pidetään innovatiivisina organisaatioina. Kuitenkin niiden toimintatapojen muuttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Sotien jälkeinen korkeakoulupolitiikka voidaan nähdä kokoelmana eri suuntaisia pyrkimyksiä korkeakoulutuksen uudistamiseksi. Näiden reformien ja innovaatioiden menestyminen ja lopullinen vaikuttavuus on vaihdellut suuresti.

Tutkielma pyrkii selvittämään niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet Suomessa toteutettujen korkeakoulu-uudistusten menestymiseen. Raportti sisältää katsauksen suomalaisen korkeakoulupolitiikan kehitykseen maailmansotien jälkeen. Yksityiskohtaisemmin tarkastellaan kolmea reformia: korkeakoulujen tutkinnonuudistusta, avointa yliopistoa ja tutkijakoulujen perustamista. Näiden esimerkkien tarkastelussa kysytään reformien onnistumista relevanssin, ideologisen hyväksyttävyyden ja osuvuuden näkökulmasta.

Tutkielma pyrkii valottamaan yliopistojen innovatiivisuutta ja uudistuskykyä sekä korkeakoulupolitiikassa käytettyjen ohjausmenetelmien vaikutuksia.