Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia valmistui 2005. Sen toimeenpanoa seuraamaan ja edistämään asetettiin ilmastonmuutokseensopeutumisen koordinointiryhmä, johon kuuluu ministeriöiden, tutkimuslaitosten, tutkimusrahoittajien sekä alueellisten toimijoiden edustajia. Talven 2008–2009 aikana koordinointiryhmän johdolla toteutettiin sopeutumisstrategian toimeenpanon arviointi, jota ryhmä tulee hyödyntämään työssään.

Sopeutumisstrategian toimeenpanon arviointi toteutettiin kartoittamalla strategiassa esitettyjen toimenpiteiden käynnistäminen toimialoittain. Työn yhteydessä kehitetyn, sopeutumistasoa kuvaavan alustavan indikaattorin avulla voidaan arvioida Suomen sopeutumisasteen olevan keskimäärin tasolla 2 (portaat 1…5), mikä tarkoittaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tunnetaan ainakin suuntaa-antavasti ja päätöksentekijöiden keskuudessa sopeutumistoimien tarve on tunnustettu ainakin jossain määrin. Käytännön sopeutumistoimia on myös tunnistettu, ja niiden suunnittelu ja osin myös toteutus on käynnistetty.

Pisimmälle sopeutumisstrategian toimeenpanossa on päästy vesivarojen hallinnassa, jossa ilmastonmuutokseen sopeutuminen on jo hyvin integroitu osaksi päätöksentekoa. Myös liikennesektorilla, alueidenkäytössä sekä maa- ja metsätaloudessa sopeutumisstrategian toimeenpano on edennyt hyvin, mutta useimmilla toimialoilla ollaan vasta alkuvaiheessa. Sopeutumistoimien käynnistäminen edellyttää tietoisuutta ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarpeesta eri toimialoilla, mikä puolestaan edellyttää soveltavaa sopeutumistukimusta ja tulosten viestittämistä päätöksenteon kannalta käyttökelpoisessa muodossa.

Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelma, ISTO, on tuottanut hyvää tietoa sopeutumistoimien tueksi, mutta alun pitäen suunniteltua pienempien resurssien vuoksi tutkimusta ei kuitenkaan ole pystytty käynnistään kattavasti kaikilla eri toimialoilla. Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian toimeenpanoa tulisi vauhdittaa lisäämällä sopeutumistutkimuksen resursseja ja ilmastotietoisuutta kaikilla päätöksenteon tasoilla. Käytännön sopeutumistoimien toteutus vaatii myös nykyistä enemmän sektorien välistä yhteistyötä, varsinkin alueellisella tasolla. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia on suunniteltu uusittavaksi vuosina 2011–2013 ja sen sisältöön tulee vaikuttamaan Suomessa tunnistettujen uusien tarpeiden lisäksi myös EU:n sopeutumisstrategiatyö ja nykyistä laajempi kansainvälinen yhteistyö ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.