Metsäteollisuuden tuotannon kannalta vuosi 2005 oli poikkeuksellinen paperiteollisuuden seitsemän viikon työsopimuskiistan seurauksena. Massan, paperin ja kartongin tuotanto laskivat 12 prosenttia ja sahatavaran tuotanto 9 prosenttia. Vuonna 2006 massan, paperin ja kartongin tuotanto nousi hyvän markkinatilanteen ja uuden työehtosopimuksen ansiosta uuteen ennätykseen. Sahatavaran tuotanto jäi vuoden 2005 tasolle raaka-ainehuollossa ilmenneiden vaikeuksien takia.

Kansallisessa metsäohjelmassa asetettua puutuoteteollisuuden viennin arvon kaksinkertaistamistavoitetta ei saavuteta. Vuonna 2005 viennin arvo laski hintojen alhaisuuden ja vientimäärän laskun takia, mutta parantunut hintakehitys vuonna 2006 nosti viennin arvon 2,7 miljardiin euroon. Summa on 56 prosenttia asetetusta tavoitteesta. Myönteistä on kuitenkin puutuoteteollisuuden kotimaisen käytön säilyminen korkealla tasolla ja puutuotteiden jalostusasteen kohoaminen.

Teollisuuden raakapuun käyttö supistui 67,8 miljoonaan kuutiometriin vuonna 2005. Vähennystä edelliseen vuoteen oli yhdeksän prosenttia ja se kohdistui kotimaiseen raakapuuhun, jota käytettiin 49,9 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2006 teollisuuden kotimaisen raakapuun käyttö nousi 54,6 miljoonaan kuutiometriin. Tuontipuun määrät molempina vuosina olivat korkeat tuontipuun hinnan edullisuuden ja eräiden puutavaralajien kotimaisen vähäisen saatavuuden takia. Vuonna 2005 tuontipuuta käytettiin 17,9 miljoonaa ja vuonna 2006 19,3 miljoonaa kuutiometriä.

Kansallisen metsäohjelman kotimaisen puun (ml. polttopuu) hakkuukertymätavoitetta 63–68 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ei tulla saavuttamaan ilman erityistoimenpiteitä. Kotimaisen puun hakkuukertymä oli vuonna 2005 yhteensä 58,7 miljoonaa ja vuonna 2006 arviolta 59 miljoonaa kuutiometriä sekä keskimäärin 60,2 miljoonaa kuutiometriä vuosina 2000–2006. Raakapuun hintakehitys on ollut nouseva vuodesta 2005 alkaen. Pienenevät hakkuumäärät ja hakkuiden kuitupuupainotteisuus ovat kuitenkin laskeneet yksityismetsistä saatuja kantorahatuloja. Samalla metsätalouden reaalinen kannattavuus (nettotulos hehtaaria kohden) on laskenut 86 euroon vuonna 2006.

Metsäsektorin työllisyys on kehittynyt myönteisemmin kuin kansallista metsäohjelmaa laadittaessa arvioitiin. Vuonna 2005 työllisten määrä oli 96 100 ja vuonna 2006 arviolta 95 000 henkilöä kun vuosien 2000–2006 keskiarvo oli 93 000 henkilöä. Työllisyyden hyvä tilanne perustuu lisääntyneisiin metsänhoitotöihin, metsäenergian korjuumäärien kasvuun ja puutuoteteollisuuden vakaaseen työllistävyyteen. Jatkossa haasteena on työvoiman saatavuuden turvaaminen työikäisten ikäluokkien vähetessä ja metsäsektorin toimintaympäristön muuttuessa.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman METSOn toteutus jatkui menestyksellisesti. Luonnonarvokauppa-, tarjouskilpailu- ja yhteistoimintaverkostokokeilut toteutettiin suunnitellussa laajuudessa kuten myös Metsähallituksen maanhankinta suojelutarkoituksiin tarjousten perusteella. Ohjelman seuranta ja arviointi valmistui marraskuussa 2006 ja sitä edelsi Metsien monimuotoisuuden tutkimusohjelma MOSSEn (2003–2006) tutkimusraportin valmistuminen syyskuussa 2006. Metsähallitus päätti Pohjois-Suomessa ns. dialogiprosessin tuloksena 100 000 hehtaarin metsä- ja suoalueiden suojelemisesta kesäkuussa 2006. Vuoden 2005 alussa julkaistiin Ilmastomuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia ja vuonna 2006 käynnistettiin ilmastonmuutoksen sopeutumisen tutkimusohjelma 2006–2010. Valtioneuvosto antoi marraskuussa 2005 eduskunnalle energia- ja ilmastopoliittisen selonteon, jossa esitettiin linjaukset muun muassa puuperäisen energian käytön lisäämisestä. Valtioneuvosto vahvisti joulukuussa 2006 linjaukset, joiden mukaan Suomi soveltaa metsänhoitotoimenpidettä YK:n ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella vuosina 2008–2012. Tämä tarkoittaa sitä että Suomen metsät huomioidaan hiilinieluna Kioto-prosessissa.

Metsänhoito- ja perusparannustöiden pitkään jatkunut myönteinen kehitys taittui vuonna 2005. Erityisesti taimikonhoitomäärät ja kunnostusojitusmäärät laskivat, mihin oli syynä sekä kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisten tukien reaaliarvojen lasku että heikon puumarkkinatilanteen heijastusvaikutukset. Metsähakkeen kokonaiskäyttö sitä vastoin on noussut kansallisen metsäohjelman tavoitteiden mukaisesti ja oli vuonna 2006 noin 3,4 miljoonaa kuutiometriä. Rahoituslain kokonaisuudistus saatettiin myös loppuun niin, että laki hyväksyttiin tammikuussa 2007. Metsien virkistyskäytön merkitys on edelleenkin kasvanut ja kasvua on tuettu muun muassa Ulkoilufoorumin, VILMAT-ohjelman toimeenpanon ja sähköisten palveluiden kehittämisen avulla.

T&K-toiminnan ja koulutuksen välinen yhteistyö tiivistyi. Valtioneuvoston periaatepäätös julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta, Suomen metsäklusterin tutkimusstrategia, metsäklusterin huippuosaamisen keskittymä ja osaamiskeskukset ovat esimerkkejä tehdyistä linjapäätöksistä. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus nousi entistä tärkeämmäksi kysymykseksi. Kansainvälinen metsäyhteistyö jatkui aktiivisena niin monenkeskisenä yhteistyönä, kuten UNFF6, Euroopan metsäministerikonferenssien seuranta ja valmistelu, ja toiminta Euroopan Unionissa, kuin kahdenvälisenä yhteistyönä. Alueellinen metsäohjelmatyö ja metsäneuvostojen toiminta jatkoi myönteistä kehitystään. Uudet alueelliset ohjelmat valmisteltiin vuoden 2005 kuluessa kaudelle 2006–2010. Valtakunnallisen ja alueellisten metsäneuvostojen yhteistyö tiivistyi.