Selvitystyön tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia poistaa maa-aineslain lupajärjestelmään liittyvien ennakkovalvontamuotojen päällekkäisyyksiä. Näiden valvontakeinojen välisiä yhteyksiä ei ole eriaikaisissa lainuudistuksissa juurikaan tarkasteltu. Selvityksestä ilmenee, että eri lupajärjestelmissä esiintyy varsin samankaltaisia viranomaistoimia, ja harkinnan kohteenakin on hankkeen samoja kysymyksiä. Toimeksiantoon ei sisälly ehdotuksen tekeminen maa-aineslupajärjestelmän täydellisestä sulauttamisesta muuhun lupajärjestelmään. Ehdotuksen mukaan poistetaan erillisen maa-aineslupamenettelyn soveltaminen silloin, kun ottamistoimintaa ja sen sivutoimintoja varten vaaditaan lisäksi ympäristölupa tai vesilain mukainen pohjavesilupa. Jos jokin näistä luvista on tarpeen, erillistä maa-aineslupaa ei vaadittaisi ja maa-aineslupaa koskeva lupaharkinta siirtyisi sovellettavan lupajärjestelmän yhteyteen osana päätöksentekoa. Selvityksen perusteella ei ole katsottu tarpeelliseksi esittää muutoksia maa-ainesluvan edellytyksiä tai vaadittavia selvityksiä koskevaan sääntelyyn. Maa-aineslakia sovellettaisiin edelleen aineellisoikeudellisesti sulauttamatta esimerkiksi luvan myöntämisen edellytysten tarkastelua muun lupaharkinnan osaksi. Ottamistapaa koskeva lupamääräysten sisältö perustuisi vastedeskin maa-aineslain sääntelyyn. Lisäksi esitetään eräitä muita uudistuksia, joilla ei ole välitöntä yhteyttä lupien päällekkäisyyden poistamiseen. Nykyinen maa-ainesasioissa sovellettava kunnallisvalitus muutettaisiin ympäristöasioiden tapaan yleiseksi hallintovalitukseksi. Kysymys on lähinnä järjestelmien menettelyllisestä lähentämisestä.