Suomessa käynnistettiin vuonna 2001 osana Paavo Lipposen II hallituksen ohjelmaa ja asuntopoliittista strategiaa valtakunnallinen asunnottomuuden vähentämisen toimenpideohjelma. Ohjelma laadittiin vuoksi 2001-2003, jonka jälkeen sitä jatkettiin Vanhasen hallituksen ohjelman mukaisesti vuoteen 2005 asti. Pääministerin aloitteesta valtiovallan sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajat käynnistivät vuosina 2002-2005 toimineen pääkaupunkiseudun asunnottomuuden vähentämisohjelman. Ohjelma on onnistunut tavoitteessaan saada pysäytetyksi asunnottomuuden kasvuvauhti eikä asunnottomuus ole lisääntynyt ennakoidulla tavalla, vaan se on vähentynyt. Ohjelma on estänyt asunnottomuuden kasvua kasvukeskuspaikkakunnilla, joilla asukasmäärän lisääntymisen myötä olisi ollut odotettavissa myös asunnottomuuden yleistymistä. Osan asunnottomuuden vähentymisestä voi arvioida tapahtuneen ohjelmassa toteutettujen toimien vaikutuksesta, mutta myös muilla asunto- ja yhteiskuntapoliittisilla tekijöillä on ollut vaikutusta tapahtuneeseen muutokseen. Arviointiraportissa esitetään 13 suositusta edellytysten luomiseksi asunnottomuuden vähentämiseksi. Sosiaalista vuokra asuntokantaa ehdotetaan lisättäväksi. Asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi suositellaan kunnallisen ja seutukunnallisen yhteistyön tehostamista ja syventämistä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi ehdotetaan käynnistettäväksi erityinen ohjelma vuosina 2007-2011.