Siltojen tarkastustiedoilla on erittäin suuri merkitys taitorakenteiden hallintajärjestelmässä ja siltojen korjausten ohjelmoinnissa. Siltojen kunnon seurannassa käytetään useita siltojen tarkastustietojen pohjalta laskettuja, sillan kuntoa kuvaavia tunnuslukuja. Siltojen kuntoluokituksessa sillasto jaetaan viiteen kuntoluokkaan, minkä avulla pyritään tunnistamaan sillastosta ne sillat, jotka vaativat korjausta. Yleisenä tavoitteena on, että korjaustoimenpiteet kohdennetaan huonokuntoisiin kohteisiin. Huonokuntoisten siltojen lukumäärää käytetään myös Väyläviraston ja ELY-keskusten yhtenä tulostavoitteena. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että siltoja korjataan myös tyydyttäväkuntoisena, mikä on nostanut esiin tarpeen selvittää, olisiko kuntoluokitusta ja sen määräytymisperiaatteita kehitettävä.

Projektin tavoitteena oli selvittää vaihtoehtoisia kehityslinjoja siltojen kunnonhallinnassa käytetyn kuntoluokituksen kehittämiseksi sekä tuottaa ehdotus uuden kuntoluokituksen perusteista ja käyttöönotosta. Projektissa toteutettiin nykytilakartoitus, kirjallisuuskatsaus sekä uuden kuntoluokituksen määrittely. Nykytilaa kartoitettiin asiantuntijahaastatteluin sekä monipuolisten data-analyysien avulla. Data-analyyseissa tutkittiin nykyisen kuntoluokituksen toimivuutta sekä viimeisen kymmenen vuoden aikana korjattujen siltojen ominaispiirteitä ja kuntoa. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin kansainvälisiä käytäntöjä siltojen kunnonhallintaan ja kuntoluokituksiin liittyen. Kuntoluokituksen määrittelyssä menetelminä käytettiin työpajaa, asiantuntijahaastatteluja sekä monipuolisia data-analyyseja ja mallinnuksia.

Projektin tuloksena syntyi ehdotus uudesta siltojen kuntoluokituksesta ja sen perusteista. Ehdotus perustuu huonokuntoisimman päärakenneosan -malliin, jossa sillan kunto määräytyy huonokuntoisimman päärakenneosan kuntoarvion mukaan. Kuntoa tarkastellaan nykyisestä poiketen eriytetysti kahdesta eri näkökulmasta; rakenteellisen kunnon ja turvallisuuden. Rakenteellisessa kunnossa painotetaan sillan laajamittaisia korjaustarpeita, kuten esimerkiksi peruskorjausta, ja sillan kuntoluokka määräytyy viiden, sillan käyttöiän kannalta keskeisimmän, päärakenneosan kunnon mukaan. Näissä päärakenneosissa ilmenevät vauriot vaikuttavat keskeisesti sillan rakenteiden toimivuuden säilymiseen ja näin sillan koko elinkaareen. Turvallisuudessa pääpaino on sillan turvallisessa käytössä tienkäyttäjän näkökulmasta ja tämän varmistamiseen liittyvissä kohdennetuimmissa korjaustarpeissa. Tunnusluvussa huomioidaan seitsemän, turvallisuuden kannalta keskeisimmän, päärakenneosan kunto. Kahden erillisen tunnusluvun käyttö antaa sillan kunnosta laajamittaisemman kokonaiskuvan ja mahdollistaa korjaustarpeiden monipuolisemman arvioinnin.

Edellä mainittujen tunnuslukujen lisäksi, projektissa päädyttiin ehdottamaan uusien siltakohtaisten suhteellisten kuntolukujen laskemista ja käyttöönottoa. Näillä tunnusluvuilla on tarkoitus parantaa ennustettavuutta sekä korjausohjelmointia.