Suomessa vuotuinen keskilämpötila on viimeisten noin 150 vuoden aikana noussut reilut kaksi astetta, ja erityisen nopeaa lämpeneminen on ollut 1980-luvun jälkeen. Lämpenemisen odotetaan jatkuvan edelleen lähivuosikymmeninä ja olevan talvella nopeampaa kuin kesällä. Ihmiskunnan ilmakehään maailmanlaajuisesti tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen määrän tulevasta kehityksestä kuitenkin riippuu, kuinka paljon ilmasto tulee kuluvan vuosisadan aikana lopulta lämpenemään.

Liikenneväylien suunnittelussa ja väylien kunnossapidossa joudutaan varautumaan sekä lyhyen aikavälin sään vaihteluihin että ottamaan huomioon ilmaston pitkän aikavälin muutostrendit. Talvien lauhtuminen ja vetisten olosuhteiden yleistyminen on jo huomattu kunnossapidossa. Merialueilla jään määrä on vähentynyt ja jäätilanteen on koettu muuttuneen vaihtelevammaksi ja vaikeammin ennakoitavaksi.

Tässä työssä käsitellään ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri väylämuotojen kannalta keskeisimpien sääilmiöiden näkökulmasta. Muutokset lämpö-, sade- ja tuulioloissa ovat merkittäviä erityisesti tien- ja radanpidon kannalta. Lämpötilan ja tuulisuuden muutokset vaikuttavat suoraan myös vesiväylien kannalta merkittäviin ilmiöihin: merialueiden jääpeitteeseen ja aallokkoon sekä merenpinnan korkeuteen.

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutusten odotetaan olevan selvimpiä erilaisissa lämpötilaan suoraan liittyvissä ilmiöissä. Helleaallot voimistuvat ja vastaavasti kovat pakkaset ja jääpeite merialueilla vähenevät. Talvien lauhtumisen myötä lämpötila vaihtelee talvella aiempaa useammin nollan ympäristössä. Sateisuudessa merkittävimmät muutokset liittyvät talvisateiden lisääntymiseen ja vesisateen osuuden kasvuun talviaikaisesta sateesta sekä keskimääräisen sateen intensiteetin voimistumiseen. Alle tunnin kestävien kovimpien rankkasateiden odotetaan kuluvan vuosisadan aikana voimistuvan noin 30–60 %.

Merialueilla jään määrän väheneminen ei välttämättä tarkoita helpompia talvimerenkulun olosuhteita. Merenpinnan odotetaan Suomenlahdella kääntyvän nousuun ja Pohjanlahdellakin pinnanlaskun odotetaan pysähtyvän tällä vuosisadalla, koska maankohoaminen ei todennäköisesti enää vuosisadan jälkipuoliskolla riitä kompensoimaan valtamerten pinnan kohoamisen vaikutusta.

Väylänpidon asiantuntijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa tuli esiin, että ilmastonmuutokseen liittyvien riskien huomioonottaminen tulee saada suunnitteluohjeisiin, ja suunnitteluohjeissa tulee olla yhtenäinen linja siitä, millaiseen tulevaisuudenkuvaan halutaan varautua.